Kauppakamarin jäsenenä saat monipuoliset koulutukset, klubit, ammattikirjat ja tietopalvelut jäsenetuhintaan. Lisäksi voit hyödyntää maksutta neuvontapalveluitamme sekä osallistua maksuttomiin verkostoitumistapahtumiin. Liity jäseneksi - Jäsenyys kannattaa!

3/2018

Hyödyt irti vapaakauppasopimuksista

Vapaakauppasopimukset ovat yksittäisten valtioiden tai niiden ryhmittymien välisiä sopimuksia, joissa sovitaan erilaisista kaupankäyntiä edistävistä toimista ja esteiden purkamisesta. Tällaisia ovat mm. tullien ja vientirajoitusten poistaminen tai niiden merkittävä laskeminen, palvelukaupan ja tullimenettelyjen helpottaminen, markkinoillepääsyä koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen tai poistaminen, investointien edistäminen ja erimielisyyksien sopiminen. Vapaakauppasopimuksia on solmittu ympäri maailman, ja ne poikkeavat toisistaan kattavuudeltaan.

EU:n vapaakauppasopimukset

EU on maailman kauppapolitiikassa merkittävä tekijä, ja sen intressit ovat maailmanlaajuiset. Kauppapolitiikkaa tehdään kahdella tasolla, kun kahdenvälisten ja alueellisten vapaakauppasopimusten lisäksi maailman kauppajärjestö WTO:ssa kehitetään monenvälistä järjestelmää. WTO-neuvottelut ovat kuitenkin pitkittyneet, ja alueellisten ja kahdenvälisten sopimusten merkitys on kasvanut. EU:lla on yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa, eli jäsenmaat eivät voi säätää kansallisia kauppapoliittisia normeja eivätkä tehdä sopimuksia keskenään tai EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

EU:lla on kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia noin kuudenkymmenen maan kanssa, ja neuvottelut ovat käynnissä usean muun maan tai alueen kanssa, kuten Mercosur, Indonesia ja investointisopimusten osalta Kiina. Tavoitteena on, että Japanin kanssa poliittisella tasolla päätetty sopimus saataisiin voimaan viimeistään 2019. Neuvottelut Australian ja Uuden-Seelannin kanssa on tarkoitus aloittaa pian. EU:n kauppapolitiikasta, sopimuksista ja neuvotteluista Suomen kannalta löytyy lisätietoa ulkoministeriön sivuilta

http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=49306&contentlan=1&culture=fi-FI

Ks. lisää EU:n vapaakauppasopimuksista ja niihin liittyvistä julkisista kuulemisista sivuilta:  http://ec.europa.eu/trade/policy/countries-and-regions/negotiations-and-agreements/

http://www.consilium.europa.eu/en/policies/trade-policy/trade-agreements/ ja http://trade.ec.europa.eu/consultations/

Ensimmäisen ns. uuden sukupolven vapaakauppasopimuksen EU solmi Etelä-Korean kanssa. Sopimusta on sovellettu väliaikaisesti heinäkuusta 2011 alkaen, ja se on vilkastuttanut huomattavasti Suomen ja Etelä-Korean välistä kauppaa.

EU:n ja Kanadan välistä vapaakauppasopimusta (CETA, Comprehensive Economic and Trade Agreement) on sovellettu syyskuusta 2017 lähtien. Se poistaa osin portaittain tullit kaikilta teollisuustuotteilta, joiden alkuperä on Kanada tai EU-jäsenmaa. EU ja Kanada ovat myös sopineet hyväksyvänsä toistensa antamat niin kutsutut vaatimustenmukaisuustodistukset useille tuotteille, kuten sähkö- ja elektroniikkalaitteille, mikä vähentää tuotteille tehtävien testien määrä.

Edellytykset tullietuuksien saamiselle

EU:n vapaakauppasopimusten mukaisia tullietuja saadakseen yrityksen vientituotteen on sisällyttävä kauppasopimukseen ko. maan kanssa. EU:n markkinoillepääsytietokannasta (Market Access Database) http://madb.europa.eu/madb/indexPubli.htm voi tuotteen tullinimikkeellä tarkistaa, kuuluuko tuote vapaakauppasopimuksen piiriin ja mikä sen tullitaso on.

Apua tullinimikkeen selvittämiseen voi saada Tullin nettisivuilta tai Tullineuvonnasta http://tulli.fi/yritysasiakkaat/vienti/nimikkeen-ilmoittaminen tai TARIC-tietokannasta https://ec.europa.eu/taxation_customs/business/calculation-customs-duties/what-is-common-customs-tariff/taric_en

Edellytyksenä on myös, että tuote on joko kokonaan tuotettu tai ”riittävissä määrin valmistettu” EU:ssa tai sopimuskumppanimaassa. Ns. kumulaation perusteella myös eräille muiden maiden tuotteille voidaan myöntää vastaava tullietuuskohtelu. EU:n kauppasopimusten luetteloista löytyy riittävästä valmistusasteesta yksityiskohtaiset säännöt. EU:ssa kuin ollaan, niin EU:n alueelta Suomeen tuodut raaka-aineet rinnastetaan siis suomalaisiin raaka-aineisiin, eli molemmat lasketaan EU-alkuperäisiksi.

Tuotteen alkuperä pitää pystyä todistamaan. Yleensä jos tuotteen arvo on enintään 6000 euroa, voi viejä itse täydentää kauppalaskua lausekkeella, jossa ilmoitetaan tuotteen olevan peräisin Suomesta/EU:sta. Jos toimitus on yli 6000 euron arvoinen, voi Tullia pyytää vahvistamaan EUR.1.-tavaratodistuksen tuotteen alkuperästä (paitsi Etelä-Korean viennissä). Tyhjiä EUR.1-tavaratodistuslomakkeita myy Grano Oy:n verkkokauppa KopiStore (www.kopistore.fi, Tullin lomakkeet), ja todistuksen voi lähettää mihin tahansa Tullin toimipaikkaan vahvistettavaksi. Jos vienti on toistuvaa, voi hakeutua valtuutetuksi viejäksi, jolloin viejä voi itse laatia määrämuotoisen alkuperäilmoituksen (kauppalaskuilmoitus) tuotteen etuuskohteluun oikeuttavasta alkuperästä.

Edellytyksenä etuuskohtelun saamiselle on tuotteen vieminen suoraan EU:sta sopimuskumppanimaahan siten, että tuote pysyy tullivalvonnassa kuljetuksen ja mahdollisen välivarastoinnin aikana.

Lisätietoa viennin etuuskohtelusta löytyy Tullin sivuilta http://tulli.fi/yritysasiakkaat/vienti/viennin-etuuskohtelut

Maija Kärkäs
päällikkö, Enterprise Europe Network